Interoseptiivinen älykkyys on työelämän tärkeimpiä taitoja – tulosten, viihtymisen ja yhteiselon kannalta.
Mitä se oikein on?
Yksinkertaisesti: kykyä huomata oma olotila.
Otetaan esimerkki muutaman tunnin takaa.
Huomasin aamulla koiraa viedessäni olevani stressaantunut.
Ensimmäinen merkki minulla stressistä on lievä yliviritys. Se tuntuu hyvältä – siinä sen haaste onkin. Minulla tuohon yliviritykseen liittyy usein ajatus siitä, että “onpa hienoa pystyä pallottelemaan montaa asiaa samaan aikaan”.
Kunnes ei enää olekaan hienoa.
Parhaimmillaan olen fokusoitunut ja saan aikaan.
Huonoimmillani fokus katoaa, ja samaan aikaan käynnissä olevat projektit saavat liian vähän huomiota.
Energia on liima näiden kahden äärilaidan välissä.
Kun liima alkaa irrota, asiat leviävät. Kun liima pitää, huomiokyky säilyy yhdessä asiassa, ja varmistaa sen valmistumisen.
Energiatila – tai stressitaso – on se sisäinen, kokemuksellinen tekijä, joka määrää huomiokykymme laadun. Se on ikään kuin se painekattila, joka varmistaa tietoisuutemme ohjautuvan joko lasersäteen lailla hoidettavaan asiaan, tai hajautuvan liian moneen asiaan yhtä aikaa.
Tuossa painekattilassa pitää olla juuri oikeanlainen paine: ei liian korkea eikä liian alhainen. Koska tuo painekattila on ensisijaisesti sisäisen kokemuksen asia, on viisasta kehittää interoseptiivistä älykkyyttä. Se tarkoittaa kykyä tiedostaa mahdollisimman tarkkaan, mitä oman kehomielen sisällä tapahtuu.
Joillekin tässä auttaa teknologia, kuten Oura-sormus.
Mielestäni tuota samaa kykyä pitäisi kuitenkin osata hallita huomaamalla tarkemmin “Miltä minusta tuntuu?”.
Sitten kun osaa vastata tuohon, mahdollisimman tarkkaan, voi tehdä valintoja työn suhteen viisaammin.
Näin voi saada itsensä kiinni ennen kuin stressi alkaa vaikuttaa suoritukseen, työn laatuun ja yleiseen olemiseen.
Jokaisella on siihen omat lääkkeensä. Minulla toimii melkein aina karsiminen, keskittyminen, ja vähentäminen. Eli juuri kaiken sen vastakohta, mitä stressin alkaessa ylivirityksestä nauttiva ajatteluni sanoo.
Vähemmän on enemmän, jos ei juuri nyt, niin hetken päästä ainakin.
(Paitsi Yngwie Malmsteenilla.)
Kokeilepa siis, jos siltä tuntuu, huomata aiempaa tarkemmin oma energiatilasi. Oletko ylivirittynyt juuri sopivasti vai hieman liikaa? Vai oletko alivirittynyt? Jos, niin pitäisikö viritystä nostaa?
Kun teet tätä, ja vaikutat omaan viritykseesi, kehität itseäsi yhdessä työelämän tärkeimmistä taidoista: interospektiivissä älyssä, tai suomeksi sisäisyyden näkemisen taidossa.
Mitä korkeammalla tietotyön tasolla toimit – esihenkilönä, johtajana, kirjoittajana, ajattelijana – sitä tärkeämpää tämän taidon kehittäminen on.