Brittifilosofi Galen Strawson on kumma jätkä.
Hänen isänsä oli P.F. Strawson, analyyttisen koulukunnan ammattiajattelija.
Galen jatkoi isänsä jalanjälkiä, kouluttautui Oxfordissa filosofiksi, mutta teki yhden merkittävän sivuliikkeen.
Hän lakkasi uskomasta varmaan käsitykseen siitä, että olemme erillisiä ja pysyviä minuuksia.
Tai, oikeastaan, hän ei uskonut siihen edes lapsena.
Galen Strawson kuvaa kahta erilaista elämäntapaa. Toinen on narratiivinen ja toinen on episodinen. Ensimmäinen on se vaistomaisesti tuttu, jossa sinä, minä ja naapurin Markku ovat erillisiä olentoja, joilla on elämän tarina – siis narratiivi. Toinen tapa olla ja elää on episodinen. Siinä elämä on sarja ihania (tai vähemmän ihania) tapahtumia, tilanteita ja sattumuksia, joita ei välttämättä yhdistä mikään erillinen olento niiden keskushenkilönä.
Tässä ollaan hyvin lähellä esimerkiksi skottifilosofi David Humen ajattelua, mutta myös buddhalaisuutta ja montaa muuta vapauttavan filosofian muotoa.
Oleellista mielestäni on tämä kysymys: kumpi elämäntapa aiheuttaa elämääsi enemmän iloa ja vähemmän kärsimystä?
Mieti sitä.
Ja kun kerran miettimään ryhdyit, niin mieti myös miten paljon, ja miksi ylipäänsä, narratiivisuutta tarvitaan? Jos vastaat että elämä olisi merkityksetöntä ilman sitä, niin jatketaan keskustelua täällä.
Alta voit kuunnella podcast-jakson aiheesta.