Kuvittele, että menet lääkärille. Aikasi vaivaa valiteltuasi lääkäri nostaa katseensa sinuun ja toteaa vaivan syyn. Sinä nyökkäät ja kerrot lääkärin olevan todellinen asiantuntija.
Sitten lähdet kotiin, etkä tee vaivan syylle mitään.
Vähän ajan kuluttua vaiva palaa. Aikasi voivoteltuasi menet uudelleen lääkäriin. Kerrot tilastasi, lääkäri kuuntelee, nostaa taas katseensa sinuun, ja kertoo mistä on kyse. Sinä nyökkäät innostuneena ja sanot, miten viisas ihminen lääkäri onkaan.
Täynnä tarmoa kävelet kotiin. Olet jo oikeastaan unohtanut vaivasi, niin virkistävää oli kuulla asiantuntijan kertovan mistä on kyse.
Hetken kuluttua vaiva palaa jälleen.
On se nyt kumma! Miksi se oikein palaa, kun kerran syykin tiedetään, ja vieläpä oikein tohtorin toimesta?
Tällainen on useimman ihmisapinan tilanne.
Meitä koskee, henkisesti, tavalla tai toisella. Olemme valmiita valittamaan, mutta emme ole valmiita luopumaan kärsimyksestämme. Sitä hintaa emme ole valmiita maksamaan.
Miksi näin?
Jos tiedät, kerro se minulle.