Olen ollut alamaissa.
Lieneekö tämä syksy. Tosin rakastan kyllä kovasti kelien viilenemistä, lehtien kellastumista, ja syksyä ylipäätään.
Saattaapa olla tekemistä silläkin asian laidalla, että olen yrittäjä. Meikäläiset saavat pitää päässään niin monenlaista hattua, että hävettää. Joskus noiden hattujen moninaisuus alkaa painaa.
Mutta ehkä kuitenkin syynä on se, että pitäisi taas olla oikein kunnon projekti.
Viimeisestä kirjasta on sentään kulunut jo mitä, neljä kuukautta! Already Home oli ensimmäinen kansainväliselle yleisölle suunnattu kokonaan oma teokseni, ja siellä se nyt komeilee Amazonissa.
Projektittomuus se siis painaa. Eikä minkä tahansa projektin puute, vaan elämänprojektin.
Elämänprojekti on sellainen, jonka varaan laitetaan koko olemus. Se on suuntaa muuttava, merkitystä luova, tarkoitusta antava, ja kaikkia olemuksen puolia yhdistävä hanke, jonka haluaisi aloittaa jo eilen, ja jonka ei tahtosi koskaan loppuvan.
Elämänprojektit voivat olla yksilön elämää tai organisaation elämää määrittäviä. Yhteistä niille on, että ne vastaavat yhteen keskeiseen kysymykseen (sen ohella, että “haluanko minä / haluammeko me tätä”).
Tuo yksi kysymys on “tarvitseeko maailma tätä”?
Ja tätä kysymystä minä nyt esitän itselleni kun pohdin loppuelämäni tolaa.
Tarvitseeko maailma tosiaan stand-up -filosofia?