Jostain minulle tuntemattomasta syystä taloutemme lattialla on toistuvasti hiuslenkkejä, räkäliinoja ja lyijykyniä.
Ne ilmaantuvat sinne jostain, ja sitten minä noukin ne asettaakseni ne oikeaan paikkansa. Räkäliinat roskakoriin, lyijykynät keittiön laatikkoon ja hiuslenkit omaan rasiaansa. Sitten sama ruljanssi toistuu uudelleen muutaman tunnin kuluttua.
Termodynamiikan toinen laki sanoo, että kaaos lisääntyy maailmassa. Meidän kotimme on oma pieni maailmansa, jonka sisällä on turvallista tarkkailla tätä lakia. Inhimilliset unohdukset ja harhailevat ajatukset johtavat siihen, että välillä sitä vain pudottaa räkäisen liinan maahan, asettaa lyijykynän lattialle ja heittää hiuslenkin päästään ensimmäiseen vapaaseen tilaan.
Jos sitten päätän kimpaantua tästä luonnonlain kaltaisesta ilmiöstä, en oikein osaa elää ihan viisaasti.
Ihmiset toimivat kuten toimivat, ja yleensä eri tavalla kuin minä tahtoisin. Tästä aiheesta on uudessa kirjassamme kokonainen luku: V-käyrä, luku 7, eli miten koettu psyykkinen kärsimys syntyy ja miten se saadaan lakkaamaan.
Jos haluat vapautua kärsimyksestä, ehdotan, että säädät oman henkisen vakionopeudensäätimesi todellisuuden tempoon.
Todellisuus on kaikkien niiden tapahtumien summa, joita voit huomata ympärilläsi. Siihen kuuluu fyysinen ympäristö ja toisten ihmisten toiminta, ja myös omat tunteesi ja ajatuksesi. Heti kun rupeat sanomaan “ei” jollekin näistä, kärsit. Silloin ajat ikään kuin liian lähellä todellisuuden puskuria.
Säädä henkinen vakionopeutesi samaan tahtiin todellisuuden kanssa, ja huomaat olevasi paljon enemmän OK kaiken sen kanssa, mitä on. Oli se sitten räkäliina lattialla, edelläsi hidastava auto, tai joku isompi asia.
Joskus on myös sitten ihan OK myös ohittaa.