Meillä täällä toimistolla, siis Integral Foresight Finlandin tiloissa, on hauskaa.
Ville ja minä (Ville on alivuokralaiseni, joka tekee hommia Sveitsiin ja Amerikkaan etänä) olemme alkuviikosta hyvässä vireessä. Koneet nakuttavat kuin itsestään. Kahvia kuluu ja silmät toljottavat ruutua.
Olemme täydessä terässä.
Perjantaisin homma on toinen.
Aloitamme seisoskelemalla kahvinkeittimen vieressä ja parannamme universumin. Palaamme koneillemme ja palaamme saman tien takaisin kahvinkeittimen viereen, tällä kertaa parantamaan universumin luojan, huonon tiesuunnittelun ja ikävät ihmiset.
Sitten onkin lounasaika.
Soimasimme tästä itseämme jonkun aikaa, kunnes tajusimme: tätähän oikeilla työpaikoilla tapahtuu.
Ihmiset kohtaavat, juttelevat ja tekevät töitä siinä sivussa. Välillä asetelma muuttuu, ja työt ovat etusijalla.
Yleensä hyvänä päivänä saamme aikaan yhden tärkeän asian. Sellaisen, jolla on merkitystä tulevaisuuteen. Tuo asia voi olla lyhytkestoinen, kuten minulla tänään. Yksi puhelu asiakkaalle, jonka kanssa työstämme yhteistä projektia. Puhelu vei homman seuraavaan vaiheeseen. Loppupäivä kuluikin seuratessa kansainvälistä politiikkaa, lehtitilausta valitessa (päädyin tähän), ja nettisivuja päivittäessä.
Päivän tärkein työ on se, joka edistää tavoitteitasi parhaiten; ei se, joka vie eniten aikaa.
Näitä tärkeimpiä töitä on harvoin enemmän kuin yksi tai kaksi tai kolme. Niitä saat varmasti joka päivä tehtyä, jos tunnistat (ja hyväksyt!) ne, huolimatta niiden kestosta.
Työstressin hallinnassa tärkeää onkin oppia hyväksymään, että päivän tärkeimmät työt on jo tehty.
On turhaa notkua toimistolla tai kotitoimistolla vain aikaa vastaan. Suoritukset ovat ne, millä on väliä, ei niiden kesto.
Työelämä ei ole kisa, jossa palkitaan pisimpään mukana olevat, vaan ne, jotka saavat tärkeitä asioita aikaan.
Näillä sanoilla, taidankin lähteä tästä kotiin.