Aloitan lukemaan yhtä kaikkien aikojen vaikeaselkoisimpana pidettyä kirjaa. Sen nimi on Oleminen ja aika (Sein und Zeit) by Martin Heidegger. Kirja on niin haastava, että sen tulkinnasta on kiistelty oikeastaan kirjan ilmestymisestä 1927 lähtien. Jotkut pitävät kirjaa merkitystä vailla olevana hölynpölynä, mikä ei tietenkään ole estänyt toisia omistamaan koko elämäänsä sen tutkimiselle.
Kirjasta on sanottukin, että sen suhteen ei ole lainkaan asiantuntijoita, vaan ainoastaan eri tason tumpeloita.
On olemassa monia eri koulukuntia Olemisen ja ajan tulkinnan suhteen. On olemassa niin ikään monia eri yrityksiä ymmärtää, mitä kirjan ihan otsikossa mainittu peruskäsite (oleminen) tarkoittaa. “On olemassa” on itse asiassa se peruskysymys, jota kirja pyrkii avaamaan.
Näin asiaa pyrki tiivistämään kollegani Tom Sheehan Stanfordin yliopistosta:
Metaphorically speaking, as thrown-open (i.e., appropriated), human being is the “open space” or clearing within which the meaningful presence of things can occur. (The previous sentence is Heidegger’s philosophy in a nutshell.)
Koska kirja on niin hankala, että en oikeastaan ymmärrä lukemastani välillä yhtään mitään, käytän apuna haastaviin projekteihin kehittämääni työkalua. Se on taulukko.
Piirsin paperille ruudukon, jossa on kirjan lukuja vastaava määrä ruutuja. 84 ruutua, siis. Aina luettuani yhden luvun – jotka kirjassa ovat, tietenkin, pykäliä; anna mun kaikki kestää – laitan rastin ruutuun. Pyrin lukemaan luvun päivässä.
Aluksi mahdottomalta tuntuva urakka tuntuu näin helpommalta.
Palaan keväämmällä kertomaan, mistä kirja kertoi…
(Se on Heidegger-huumoria, se.)