Kun lentokone laskeutui San Diegon kansainväliselle lentokentälle, en ollut uskoa silmiäni.
Olin Amerikan Yhdysvalloissa: maassa, jonne olin halunnut lapsesta asti. Kaikkialla oli amerikkalaisia ihmisiä, keltaisia takseja ja epäterveellisiä välipaloja. Leijuin pilvissä, vaikka olin juuri laskeutunut niistä alas.
Olin matkalla markkinointikonferenssiin, ja minulla oli pari päivää aikaa tutustua kaupunkiin.
Vuokrasin polkupyörän (se varastettiin seuraavana päivänä) ja ajelin ympäri Kalifornian rannikon katuja. Ihmettelin julmetun korkeita pilvenpiirtäjiä ja ihan oikeita palmuja ja vedin kahviövereitä Starbucksissa.
Opin maalaisena, että iso kahvi on Venti eikä iso kahvi, ja hain Dunkin’ Donutsista rinkeleitä. Kaloreita polttaakseni pistäydyin paikallisella crossfit-salilla. Kävin hakemassa viereisen Pelastusarmeijan kirpputorilta treenivaatteiksi Wounded Warrior -t-paidan ja liian pienet uimasortsit.
Ennen kun harjoittelu alkoi, ohjaaja pyysi meitä kertomaan nimemme ja yhden
asian, mistä olimme kiitollisia. Minä sanoin olevani JP ja kauhean kiitollinen siitä, että toteutin elinikäisen haaveeni ja olin nyt ensimmäistä päivää Amerikassa, vieläpä työni puolesta. Sitten huhkimme menemään. Treenin jälkeen Invictus-salin uumenista käveli San Diegon aamupäivään onnellinen, tyytyväinen ja iloinen mies.
Toisen työmatkan Amerikkaan tein seuraavana vuonna, tällä kertaa itärannikolle, Bostonista kohti maailman ihmeellisintä, monimuotoisinta ja kiinnostavinta kaupunkia New Yorkia, mistä voisikin sitten kirjoittaa ihan oman kirjansa.
Mutta mennään alkuun, koska näin ei ollut aina.
Kun aloitin valmentaja-yrittäjänä, ensimmäiset asiakkaani olivat naapurin rouva ja paikallinen muusikko.
Tililläni ei ollut rahaa vesipullon ostoon.
Uusia asiakkaita hain laittamalla lapun lähikaupan ilmoitustaululle. Häpesin itseäni ja sitä, miten vaikeaa elämä valmentaja-yrittäjänä oli. Eniten jurppi se, miten paljon perheeni kärsi unelmatyöni toteuttamisesta ja sen paikoillaan junnaamisesta.
Pelastukseni oli kiinnostus markkinointiin.
Aihe alkoi kiinnostaa minua vuonna 2009, samaan aikaan kun aloitin ammatilliset valmentajaopintoni Integral Coaching Canadan johdolla. Jollain tasolla tajusin, että menestyäkseni valmentaja-yrittäjänä minulla on oltava asiakashankinnan metataito. Jos en saa asiakkaita, en saa rahaa ja yritys epäonnistuu. Yksinkertainen yhtälö.
Seuraavien kuuden vuoden ajan luin käytännössä vain markkinointikirjoja ja aivopesin itsestäni, ihan tietoisesti, humanistihipin lisäksi kunniallisen kauppakamarin jäsenen. Ja vaikka luinkin monta teosta markkinoinnista (yli kahdeksankymmentä, viime laskujen mukaan, ja jokunen sata tuntia äänimateriaalia), oleelliset mittarit olivat liikevaihdon kasvu, työintensiteetin pieneminen ja vapaa-ajan lisääntyminen – kaikki samaan aikaan.
Nyt, kymmenen vuotta lähtölaukauksesta, minulla on oma toimisto, ruokaa (ja vettä!) jääkaapissa ja riittävästi hyviä asiakkaita.
Uusimmassa kirjassani “Stressivapaa valmentaja” kerron asioista, jotka toimivat käytännössä, ja pidän teorian minimissä. Seuraamme historian ensimmäisten valmentaja-yrittäjien, kuten Sokrateen, Jeesus Nasaretilaisen ja Buddhan askelia. Näillä varhaisilla pioneereilla kun oli kirjani perusajatus – viisauden, menestyksen ja olemuksen tasapaino – kohdallaan: he tekivät sitä, missä olivat hyviä, myivät osaamisensa ja vakuuttivat olemuksellaan.
Lähdetään siis yhdessä eteenpäin. Jos haluat onnistua työssäsi valmentaja-yrittäjänä ja oppia markkinoimaan osaamistasi ilman ”myymistä”, kirjani on sinulle. Tarjoan näkökulmia, joiden käytäntöön viemisestä on sinulle hyötyä. Lukijana sinä päätät, olenko onnistunut tehtävässäni. Jos näin on, kerro siitä muillekin ja jaa kirjan ideoita eteenpäin. Jos en ole onnistunut, kerro siitä minulle, niin katsotaan mitä voidaan tehdä.
Yleensä aina jotain voidaan.