Eikö meinaa työt maistua? Jäävätkö ideat piippuun? Tuntuuko olosi haluttomalta, väsyneeltä ja – jopa – masentuneelta?
Älä huoli. En ole myymässä sinulle sinistä pilleriä enkä kalanruotokapselia. Olen tarjoamassa sinulle ulospääsyn avaimia tilanteessa, jossa hommat eivät etene.
Jos olet siis esihenkilö tai haluat johtaa itseäsi paremmin, lue eteenpäin.
Ihminen masentuu, lannistuu ja muuttuu haluttomaksi työssään viidellä tasolla. Jos suorituskyky ei ole entisellään, haasteen ratkaisu saattaa löytyä miltä tahansa – tai jokaiselta – tasolta.
Ensimmäisellä tasolla ihminen tarvitsee päivittäin työssään näkyviä tuloksia. Ne voivat olla valmiita artikkeleita, tai kirjan kappaleita, tai tehtyjä raportteja, tai kaadettuja puita. Näkyvää pitää saada aikaan. Jos tätä ei tapahdu, “Toteuttajasi” masentuu.
Toisella tasolla tarvitsemme erilaisia keinoja ja vapautta tulosten tekemiseen. Keinot eli metodit ovat erilaisia tapoja toteuttaa tuloksia. Kirjaa voi kirjoittaa monella tyylillä, asiakkaita voi hankkia monella eri tavalla, ja puitakin voi hakata, luulisin, monella eri tavalla. Jos keinot ovat yksipuolisia, “Taktikkosi” masentuu.
Kolmannella tasolla pitää olla selkeä suunta mihin ollaan menossa. Kirjan kirjoitus ankkuroituu haluun avata vaikkapa talouselämää sitä osaamattomille, puiden kaataminen haluun tehdä töitään ulkoilmassa, ja raportit ovat osa isompaa kokonaiskuvaa vaikkapa kaavoituksen suunnittelussa. Jos tätä isompaa kokonaiskuvaa ei nähdä tai se näkyy vain sumeasti, “Strategikkosi” on umpikujassa.
Neljäs taso luo meille vision tulevaisuudesta ja vastaa kysymykseen “miksi” teen sitä mitä teen. Tälle tasolle olemme yleensä laskeutuneet vain kerran työuran alussa, mutta kriisin kohdalla se kohdataan uudestaan. Tuota tasoa on hyvä kohdata ihan vapaaehtoisestikin, ja pohtia sekä ruokkia tuota syvempää tasoa, ettei “Motivaattori” meissä lannistu.
Viides taso auttaa meitä olemaan osa jotain isompaa kuin vain työtä. Se vastaa kysymykseen “mikä on kaikkein tärkeintä” minulle, ja vasta tuolta pohjalta voin mennä ja tehdä mitä ikinä työkseni teenkään. Jos tälle eksistentiaaliselle tasolle ei laskeuduta tai siltä ollaan vieraannuttu, ei työn ohella missään muussakaan tunnu olevan mitään mieltä.
Yritä siis pohtia, jos suorituskyky ei ole samaa kuin aiemmin, millä tasolla ongelma on. Se voi olla kaikilla tasoilla samaan aikaan. Se voi olla vain yhdelläkin tasolla.
Ongelman ratkaisu on helpompaa kun tietää, mistä vikaa etsii.
Sama kuin autonkorjauksessakin, siis.
Ja siitä hyville mekaanikoille maksetaan – ei niinkään korjauksesta, vaikka siitäkin toki korvaus on paikallaan; varsinainen kompensaatio tulee siitä, että he tietävät mitä tehdä.