Mikään ei ole niin tarpeetonta ja tylsää kuin joulustressi.
No, ehkä hyökkäyssota, vesikidutus ja eltaantunut maksalaatikko ovat tarpettomampia. Mutta isossa kuvassa joulussa kyse on rauhallisesta, mukavasta ajankohdasta, jolloin voi kuunnella työkellon sijaan omia ajatuksiaan ja hyvää musiikkia.
Muutama vuosi sitten kirjoitin artikkelin joulustressin ehkäisystä. Oli hauskaa, kun avasin radion, ja toimittaja luki artikkelia ääneen. Jollakin on hyvä maku – se on aina ilahduttavaa.
Ajattelin päivittää tuon jutun. Tässä siis uudet ajatukseni maailman (melkein) turhimman asian eli joulustressin välttämisestä.
- Tiedosta kliimaksisen ja klimaattisen joulunodotuksen ero. Kliimaksinen joulun odotus suuntaa katseen ja odotuksen aattoon, jolloin kaiken pitää olla täydellistä. Avainsanoja ovat “pitää” ja “täydellistä”. Pieninkin ajatus tai tunne tämän tiellä (pölyä! matto rypyssä! glögiä ei ole!) saa kliimaksin estymään, ja soppa on valmis. Klimaattinen joulunodotus sen sijaan vie huomion joulunaikaa ympäröivään henkiseen ilmastoon. Tätä ilmastoa pitää suojella näkemällä kokonaiskuva: joulu ei ole kliimaksin vaan henkisen ilmaston – hiljaisuuden, ilon ja täydellisen tyytyväisyyden – aikaa.
- Älä pakota toista omaksumaan sinun reittiäsi jouluun. Osa meistä tarvitsee muiden osallistumista yhteisiin puuhiin, osalle riittää omassa päässä fiilistely. Harvoissa perheissä kaikki jäsenet kaipaavat juuri samaa näkökulmaa joulunaikaansa. Voi olla viisasta kunnioittaa toisen tapaa saada aikaan henkinen jouluilmasto, eikä pakottaa omia reittejään toisen tielle.
- Muista joulun filosofinen sanoma. Jos unohdetaan pakanalliset traditiot hetkeksi, löytyy joulun ydin Jeesuksen sanomasta: “Jumala valtakunta on teidän sisällänne” (tai “keskellänne”, riippuen siitä minkä vuoden painosta Raamatusta lukee). Luukkaan evankeliumissa kirjoitetussa sananvaihdossa fariseukset tenttasivat Jeesus Nasaretilaiselta milloin ja missä tuo paljon puhuttu Jumalan valtakunta on. Jeesus, nondualistisessa älykkyydessään, osoitti miten tuo käsite ei liity paikkaan eikä aikaan. Se on, pikemminkin, tämä puhdas, yksinkertainen olemassa olemisen kokemus, jonka kaikki tuntevat olennot kokevat. Se ei ole mitään, mitä sen kautta nähdään. Se on, pikemminkin, tuo näkeminen ja oleminen itsessään.
- Sisäinen rauha on synnyinosasi. Jos äskeinen kohta avautuu sinulle ilman suurempaa pohdintaa, ymmärrät vaistomaisesti, miten monen turhaan tavoittelema “sisäinen rauha” on jotain, mitä jo olet. Se ei ole jotain, mikä tulee sinulle tai minkä sinä saat. Sinä olet tuo sisäinen rauha, koska kaikki tapahtuu sinussa. Mikään ei voi liikuttaa sinua, koska kaikki liikkuu sinussa. Kliimaksit ja klimaatit, huippukohdat ja ilmastot ovat sinussa, etkä sinä niissä.
- Kaikki on sinussa. Jos ymmärrät vaistomaisesti tämän, tiedät, että sinulta ei puutu mitään. Miten voisikaan? Kaikki tämä, muutokset ja halut, stressi ja tyyneys, ilmaantuvat jossain – eikö? Mikä on tuo “jossain”? No, hyvin yksinkertaisesti: koetko sinä asioita, tunteita, ajatuksia ja aistimuksia? Jos luet tätä, niin vastaus on kyllä. Tuo kokeminen – verbi, teonsana – on se, joka olet. Sinä olet kokemisen mahdollistava “jokin”, eikä siihen voida lisätä mitään (koska kaikki ilmaantuu siinä) ei ottaa mitään pois (koska kaikki häipyy ja häviää siinä). Tälle voi antaa nimen (tyhjyys, jumala, tietoisuus) tai sitten jättää antamatta. Kummin päin tahansa, sinä olet se.
Siinä. Vähän erilainen viiden kohdan lista tällä kertaa. Se heijastaa oman ajattelun palaamista perusasioiden pariin. Nuo perusasiat ovat kaiken stressin ennaltaehkäisyn ytimessä, koska jos kaikki stressi ilmaantuu jossain, ja sinä olet tuo “jossain”, niin mikään ei tapahdu sinulle vaan sinussa. Ja jos kaikki on sinussa, sinä olet – no, kaikki. Eikä mitään eikä mikään eikä kukaan ole sinun ulkopuolellasi.
Miten siistiä se on?
Hauskaa joulua ja hyvää uutta vuotta.