Jos tahdot muuttaa jotain pitkään pysynyttä tapaa, sinulla on yksi oleellinen este edessäsi.
Ja takanasi.
Ja sivuillasi.
Mainitaan nyt vielä, että ylläsi ja allasi.
Sinulla on, toisin sanoen, Muutoskuutio™ ympärilläsi.
Kuvittele seisovasi lasisen kuution sisällä niin ymmärrät mitä tarkoitan.
Tämä idea putkahti päähäni kun juttelin erään fyysistä valmennusta tekevän kollegani kanssa. Hän sanoi, miten monella asiakkaalla on yllään melkein kuin lasikatto, joka estää muutosta. Mietin kaksi sekuntia ja sanoin että ei, vaan lasikuutio.
Kuution edessä on fyysinen heijastus. Siitä näkyy ulkoinen minäkuva. Ajatellaan vaikka, että tahdot pudottaa painoa. Jos peilistä on aina katsonut takaisin tietyn näköinen peilikuva, voi uuden vision – uuden kuvan – saaminen itsestä tuntua väkinäiseltä, vaikealta tai epäuskottavalta. Sitä yrittää pakottaa itseään näkemään vision itsestään – mutta jokin panee vastaan. Tuo jokin on fyysinen heijastus eli totunnainen visio.
Takaa heijastuu tiedostamattomat ajatukset ja tunteet. Niitä ei näe samalla tavalla kuin heijastusta, mutta sieltä ne vain säteilevät, usein vuosikymmenten historian muodostamien juurien varmuudella. Yrität tehdä tietoisesti muutosta, mutta jokin pitää paikallaan. Ne ovat usein juuri näitä, tietoisen mielesi takaa tulevia uskomuksia.
Kuution sivuilta heijastuu ulkoinen maailma, joka – aivan kuin kuution seinät – ympäröi sinua melkein näkymättömällä tavalla. Ajattele vaikkapa entistä urheilijaa, jonka viiteryhmä on koostunut muista urheilijoista. Hän on nähnyt urheilullisia vartaloita pukuhuoneessa. He ovat jutelleet tavalla, joka korostaa fyysisyyttä ei vain luontaisena vaan välttämättömänä osana tekemistä. Kalja- tai siiderimahan kanssa ei ihan kauheasti palloa pompotella. Tällä kulttuurilla on siis ollut omat tabunsa, koodinsa ja sääntönsä, joita tähän kulttuuriin kuulumattomalla ei ole ollut.
Toinen sivu heijastaa kulttuurin ulkoista puolta, eli toimintaympäristöä. Siellä ovat kaikki ne vempeleet, härpäkkeet ja tarvikkeet, jotka ovat kuuluneet (tai ovat loistaneet poissaolollaan) omasta elämästä ja henkilöhistoriasta. Jos ympäristöösi on kuulunut vaikkapa roskaruokaa tai jokapäiväinen pysähdys karkkilaarille, se on hyvin erilaista kuin kanasalaatilla ja vissyllä varustettu ympäristö. Toisella saattaa olla ympäristöön kuulunut kuntosali kolmesti viikossa, juoksukengät tai hiihtolatu. Toisella taas elokuvateatteri, baari tai shakkikerho.
Näillä kaikilla tekijöillä on valtava vaikutus siihen, miten muutos etenee – tai ei etene.
Muutoskuutio™ on se näkymätön rakenne ympärilläsi, jonka sisällä olet mitä tahansa muutosmatkaa aloittaessasi.
Muut eivät usein näe tätä kuutiota; he näkevät vain “sinut”. Tuo naiivi tapa nähdä ihmiset “samanarvoisina” ei juuri auta muutoksen etenemistä. Tarkoitus on hyvä – sen kun aloitat vaan, hyvin se menee! – mutta tuloksia on vaikea saada vain hyvillä aikeilla.
Muutoskuutio™ tarkoittaa sitä, että aloitamme matkamme muutosta kohti hyvin erilaisista asetelmista. Erilainen minä- ja peilikuva, erilaiset tiedostamattomat uskomukset, erilainen kulttuuri ja erilainen ympäristö asettavat meille erilaiset lähtötelineet. Entinen voimistelija, joka tietää miltä sixpack näyttää ja tuntuu, on aivan erilaisen muutoskuution sisällä kuin entinen sohvaperuna, jonka sixpack on nestemäistä sorttia.
Onneksi on, kuten aina tässä ihmeellisessä ja taianomaisessa kosmoksessa, toivoa.
Muutoskuutiossa™ on nimittäin pakoluukku!
Tuo pakoluukku on kuution pohjassa, sen vakaalta tuntuvan maan päällä, jolla seisot.
Luukku aukeaa sillä hetkellä, kun alat ajatella toisin muutoksestasi – tai lakkaat ajattelemasta päin vi**ua. (salli karkeuteni – tämä on nimittäin signature-neuvoni… SATAPV™ eli “Sinä ajattelet tuon asian päin vi**ua “, mikä on muuten tehokkain neuvo, jonka asiakkailleni olen koskaan antanut.)
Putoat äkillisen muutoksen transformatiiviseen läpimurtoon, jossa jokainen vanha ajatuksesi korvautuu uusilla, muutosta tukevilla ajatuksilla. Näet kuution eri kulmat – historiallinen minäkuvasi, peilikuvasi, kulttuurisi ja ympäristösi eivät muutu – mutta et ole enää niiden sisällä vankina. Olet viisauden vapaapudotuksessa vailla pohjaa.
Siellä hiljaa leijuessasi ja välillä lujaa kiitäessäsi ihmettelet, miten pitkään jokin niin käsitteellinen kuin ajattelu on pitänyt sinua vankinaan. Hämmästyt, miten olet lykännyt muutosta vain siksi, että olet uskonut itsesi pienimpään nimittäjään: ajatteluun. Tajuat, miten voit vanhan ajatuksen sijaan uskoa uuteen, joka on yhtä totta kuin vanhakin, eli valetta – mutta parempia tuloksia tuottavaa valetta.
Kun täällä kaukana muutoskuution™ tuolla puolen lentäessäsi sitten huomaat muutoksen olevan jo käynnissä, tajuat sen ihmeellisimmän.
Muutos oli käynnissä kaiken aikaa.
Sinä vain olit kuutiosi sisällä.