Jossain vaiheessa kehittyvää mieltä alkaa maisemaan ilmestyä ilmiö nimeltä “rakenteellinen sorto”.
Rakenteet ja sorto ovat sellaisia asioita, joita ei ihan jokainen ymmärrä. Niitä käsittääkseen tajuntaan pitää mahtua kolmannen persoonan perspektiivi (“Miltä asiat näyttävät ei vain minun eikä vain meidän mielestämme, vaan ns. aikuisten oikeasti, ulkopuolelta nähtynä”). Sen lisäksi tietoisuudessa pitää olla käsitys jonkinlaisesta asioiden hierarkiasta, eli sisäkkäisestä järjestyksestä, jossa joku ylempi voi sortaa jotain alempaa. Tämän havaitseminen ulkopuolisena ilmiönä – ei vain siihen osallistuvana – vaatii melkoista älliä.
Kun sitten kyky huomata näitä ilmiöitä – rakenteita ja sortoa – on kehittynyt, tapahtuu kiinnostava sekundaarinen ilmiö. Tuota ilmiötä voidaan nimittää kyvyn ja kohteen sekoittamiseksi.
Jos kykenen hyppäämään korkealle, tekee myös mieli hyppiä korkealle. Jos kykenen näkemään riistoa, sitä tulee myös nähtyä tavallista enemmän. Totta kai – koska kohde seuraa kykyä.
Ja se, että kohde seuraa kykyä, vääristää kykyämme nähdä asioita realistisesti.
Annan esimerkin.
“Rakenteellinen sorto” kuvaa kykyä nähdä yhteiskunnassa tapahtuvaa eri ryhmien marginalisointia. Noita ryhmiä voivat olla ihonväriltään erilaiset ihmiset, tai tietty sukupuoli, tai muunlaisen identiteetin kautta itsensä määrittävien ihmisten osa yhteiskunnassa. On kiistatonta, että vaikkapa lyhytkasvuiset ihmiset – kääpiöt, kuten ennen sanottiin – ovat eriarvoisessa asemassa monien rakenteellisten ratkaisujen suhteen kuin normaalimittaiset ihmiset. Sama pätee tilanteesta ja kontekstista riippuen naisiin (palkkaus), miehiin (tunneäly) ja lapsiin (lapsityövoiman käyttö).
Ja nyt ne keskeiset pari sanaa.
Rakenteellista sortoa on äärimmäisen vähän siellä, missä sitä yleisimmin nähdään.
Juuri tänne kuitenkin useimmiten kohdistuu syyttävä sormi, kun puhutaan rakenteellisesta sorrosta.
Rakenteista tärkein on tietyn yhteiskunnan lait. Se, mikä on laitonta ja josta määrätään rangaistus on pohjimmainen kannatteleva rakenne, jonka päälle rakennamme muita rakenteita. On laitonta syrjiä ihmisiä vaikkapa työpaikalla tai yhteiskunnassa rodun, sukupuolen, iän, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen tai identiteetin perusteella.
Tällaisia syrjintää kannattelevia lakeja ei ole käytännössä lainkaan länsimaisissa demokratioissa.
Päin vastoin: sieltä on kitketty tällaiset lait pois suurella vaivalla.
On olemassa tietenkin ihmisiä, jotka toimivat lakia vastaan omassa tajunnassaan ja käytöksessään, mutta silloin puhumme tietoisuuden rakenteista, emme yhteiskuntarakenteista. Kun puhumme rakenteellisesta sorrosta, puhumme yhteiskunnasta, ja vain äärimmäisen harvoin tietoisuuden rakenteista.
Jos haluamme aidosti tarkastella rakenteellista sortoa, kannattaa katse suunnata sinne, missä koko yhteiskunta perustuu tuon rakenteellisen sorron varaan.
Tällaisia ovat esimerkiksi:
- Afganistan (valtioksi naamioitunut kuolemankultti)
- Venäjä (valtioksi naamioitunut bensa-asema)
- Kiina (valtioksi naamioitunut valvontakamera)
- Kongon “demokraattinen” tasavalta (valtioksi naamioitunut sotaleiri)
- Mali (valtioksi naamioitunut sotilasjuntta)
- Uzbekistan (valtioksi naamioitunut puolue)
- Valko-Venäjä (valtioksi naamioitunut henkilökultti)
- Pohjois-Korea (valtioksi naamioitunut vankileiri)
- Kolumbia (valtioksi naamioitunut huumekartelli)
- Haiti (täysin rappeutunut valtio)
Ja oikeastaan valtaosa maailman valtioista.
Vahvoja demokratioita on maailmassa 23 kappaletta, joissa elää maailman väestöstä alle 10%. Liberaaleissa demokratioissa elää 13% ihmisistä. Yli 70% maailman ihmisistä elää itsevaltiaan alaisina autokratioissa. 28% elää suljetuissa autokratioissa, joiden määrä on noussut kymmenen viime vuoden aikana 22:sta 33:een. Tästä noususta valtaosa on tapahtunut vuosien 2020 ja 2022 välillä, jolloin suljettujen autokratioiden luokkaan laskeutuivat Afganistan, Tsad, Guinea, Haiti, Iran, Mali, Myanmar, Turkmenistan ja Uzbekistan. Lähteet tästä.
Kun Seppo Räty sanoi, että “Saksa on paska maa”, hän ei ollut tainnut käydä hetkeen Turkmenistanissa.
Sitten voidaan hieman muistella vanhoja, ja luoda katse tuoreisiin demokratioihin. Jonnet ei muista, että esimerkiksi Portugali, Espanja, Kreikka ja Etelä-Korea olivat diktatuureja vielä silloin, kun appiukollani oli pitkä tukka.
Nämä valtiot – jotka muodostavat maailman valtioiden ja väkimäärän enemmistön – ovat niitä, joihin rakenteellista sortoa kauhistelevien kannattaisi sekä katseensa että avunantonsa kääntää. Niissä tehdään hirveitä asioita kautta linjan, koska sortorakenteet läpäisevät koko yhteiskunnan miehistä naisiin ja aikuisista lapsiin, lehdistön- ja sananvapaudesta liikkumisen, anonymiteetin ja päätöksenteon vapauteen.
Amerikan Yhdysvallat – niin kauhealta kuin viimeaikaiset toimet siellä saattavat tuntuakaan, puhumattakaan maailman onnellisimmasta maasta Suomesta – on edelleen järkyttävän edistyksellinen malliyhteiskunta kun sitä verrataan lähes kaikkiin muihin maailman maihin. On olemassa monella mittarilla parempia yhteiskuntia, kuten Saksa, Ranska, Tanska tai Australia, mutta kaikkia näitä vapaita yhteiskuntia yhdistää rakenteellisen – siis laittomaksi ja laillisesti rajoitettujen asioiden määrä ja syvyys – sorron merkittävä poissaolo.
Ainakin jos tuota rakenteellista sortoa verrataan suurimpaan osaan maailman muista yhteiskunnista.
Lisäksi on hyvä muistaa, että näin vähän sortorakenteita ei ole koskaan ollut historiassa, kautta linjan, kaikissa yhteiskunnissa.
Äitiyskuolleisuus, orjuus ja fyysinen kärsimys ovat vähentyneet tasaisesti kaikkialla.
Suomeksi sanottuna: maailma on mennyt – mitä toisten ihmisten sortamiseen tulee – jatkuvasti parempaan suuntaan, ja on sinne edelleen menossa, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan.
Etenkin, jos unohtaa ison kuvan, ja katsoo miten asiat ovat menneet viimeisen reilun 10 vuoden aikana. Silloin:
- demokratisoituvien maiden määrä on muuttunut 43:sta 14:ään
- autokratisoituvien maiden (eli maat, jotka ovat muuttumassa yksinvaltiaan hallitsemiksi) määrä on muuttunut 13:sta 42:een
- autokratioissa asuvien ihmisten määrä on noussut 46%:sta 72%:een
Jos unohdat hetkeksi oman maailmankuvasi ja maisemasi, ja katsot faktoja, olet kanssani samaa mieltä siitä, missä rakenteellista sortoa merkitsevissä määrin on, ja mihin suuntaan olemme menneet ja olemme menossa makro- ja mikrotasolla.
Tässä muutamia mainioita lähteitä, joiden pohjalta on hyvä jatkaa keskustelua asialinjalta mututuntuman sijaan.