Näin kesän kynnyksellä on hauskaa muistella menneitä.
Kerran nimittäin vietimme vuoden Utön majakkasaarella.
Muutimme sinne kun poikamme oli vuoden vanha. Nyt hän sai kevarikortin ja pääsee yläasteelta.
Vuosi majakkasaarella oli ikimuistoinen. Asuimme pienessä puutalossa, keitimme aamukahvit hellalla ja katselimme rahtilaivoja ikkunasta.
Kesän tullen ystäviä ja sukulaisia vyöryi kylään. Ja mikseipä olisi vyörynytkin? Utöä hienompaa paikkaa saa hakea.
Joka paikassa kurnutti sammakoita. Lokit puolustivat pesiään vimmaisina. Kerran näin mustan kyyn kerällä. Lampaita laidunsi aitauksessa, emmekä tehneet mitään hyödyllistä.
Jos elämistä, lukemista, lapsen hoitoa ja kirjoittamista ei lasketa hyödylliseksi. Minusta lasketaan.
Tuo vuosi opetti kaikenlaista. Erityisesti se opetti pohtimaan sitä, mitä oikeastaan pidämme tärkeänä ja hyödyllisenä. Kun muutimme saarelta, kouluttauduin Integral Coaching Canadan vaativassa ohjelmassa työelämän valmentajaksi. Tuota työtä tehdessäni on kovin usein tuntunut, että kiireelliset asiat ovat ottaneet tärkeiden asioiden paikan.
Otahan siis, näillä puheilla, hiukan Utö-asennetta kesääsi. Anna sen jatkua kesän jälkeen. Mieti mikä nyt oikeasti on tärkeää, ja millä tuntuu olevan vain kiire, ja pistä asiat järjestykseen.
Kun on syönyt savukampelaa juhannuksena kalliolla, tietää, ettei mikään oikeastaan ole niin välttämätöntä kuin ensinäkemältä luulee.
Tässä vielä pieni kuvakavalkadi vuodestamme.