Istun pienen saaremme pubintapaisessa muutaman kerran vuodessa. Näinä muutamana kertana vuodessa pöytääni on hakeutunut paikallinen baarikärpänen. Jokaisella kerralla olen vastannut kohteliaasti baarikärpäsen loputtomaan monologiin, huomautuksiin säätilasta ja hämmästelyihin myynnissä olevan kaljan hinnasta.
Paitsi viime viikolla.
Poikkesin pubintapaiseen kaverini kanssa, otimme kaljat ja menimme pöytään.
Kärpänen surrasi paikalle.
Tietoisena tuleman pitämisestä, päätin asettaa rajan. Kun kolmas osapuoli oli aloittamassa keskustelumme päälle monologiaan – jonka sisällön tiesin jo etukäteen – sanoin että ei saa puhua päälle, se on epäkohteliasta.
Osapuoli sanoi osapuilleen, että “juu”, ja jatkoi päälle puhumista.
Toistin tapakasvatukseni.
Kaveri vastasi, että “juu”, ja oli aloittamassa uutta kierrosta. Sanoin kolmannen kerran, että on epäkohteliasta puhua päälle, ja se pitää lopettaa. Tämä meni perille.
Joimme kaljamme loppuun, juttelimme mitä juttelimme, ja lähdimme marraskuisiin koteihimme.
Myöhemmin tapasimme kaverini perheen ja meidän perheemme kanssa. Hän muisteli kohtaamistamme kioskilla, ja sanoi miten minä “oikein otin pultit” paikalliselle baarikärpäselle.
Se oli kiltin ihmisen näkökulma rajan asettamiseen.
En hermostunut, en menettänyt malttiani, enkä korottanut ääntäni.
Asetin vain rajan minun illanviettoni ja toisen ihmisen itseilmaisun välille.
Monelle on vaikeaa asettaa rajoja itsensä ja toisten ihmisten väliin. Se tuntuu vaikealta, epäystävälliseltä, ei-humaanilta ja epäempaattiselta. Seurauksena on vellien valuminen puurojen sekaan, pitkittyneitä konflikteja ja asioiden sietämistä silloin, kun niitä ei ole enää tarpeen sietää.
Rajojen asettaminen on ihmissuhdetaito. Sellaisia on monenlaisia. Osa ihmissuhdetaidoista kysyy joustavuutta, osa taas sitkeyttä. Voimaa vaativat ihmissuhdetaidot liittyvät usein rajojen tiedostamiseen ja kykyyn sanoa, missä ne kulkevat.
Minä tiedostan omat rajani hyvin.
Tiedän mitä haluan tehdä, millaisten ihmisten kanssa, ja millaisella aikataululla.
Aina en osaa pitää rajoistani kiinni.
Mutta silloin kun osaan, mikä on useimmiten, lopetan ongelmat ennen kuin ne ehtivät alkaa.
Se on tehokkaan ajankäytön ohella empaattisin juttu, minkä voi toiselle ihmiselle tehdä. Eli näyttää hänelle missä minun rajani kulkee, jotta hän voi vetää omansa.
Ilman sitä ihmissuhteista kotona, töissä ja pubintapaisissa ei tule mitään.