Ajattelumme on muuten hyvä, mutta kun se on tekoälyn ohjaamaa.
Tekoälyllä tarkoitan ohjelmointia, eli datan syöttämistä järjestelmään, josta sitten yhdistellään ja poimitaan informaatioksi sanottua lopputulosta, synteesiä ja tai päätelmää.
Juuri näin toimii ihmismieleksi sanottu ohjausjärjestelmä.
Se tuottaa näennäisesti uutta, joka pohjimmiltaan perustuu sinne ohjelmoituun – opittuun, omaksuttuun, luettuun, kuultuun ja varastettuun – aineistoon.
Eikä siinä mitään! Sillä lailla saadaan aikaan kaikenlaista käytännöllistä, kuten siltoja, filosofiaa ja kalanperkaamolaitoksia.
Todellisuutta tällaisenaan sillä ei kuitenkaan nähdä.
Todellisuus tällaisenaan on vain todellisuus tällaisenaan. Ajatukset sisältyvät siihen, mutta todellisuus tällaisenaan ylittää ajatuksemme. Säiliö on aina säilöttyä suurempi kokonaisuus; ajatukset ovat jossain, ja tätä jotain voidaan sanoa, paremman sanan puutteessa, termillä todellisuus tällaisenaan.
No niin – tästä päästään aasittoman sillan avulla oleelliseen kysymykseen: mitä on olla ihminen?
Nyt sinulla on kaksi vaihtoehtoa, joten ole tarkkana. Voit joko vastata kysymykseen tekoälysi avulla tai sitten olla yhteydessä todellisuuteen tällaisenaan, ja katsoa mitä se tuottaa.
Todellisuus tällaisenaan tuottaa minulle jotain seuraavaa:
ihmisenä oleminen on kehomielisuhde.
Siis mitä että?
Ihmisenä oleminen on kehomielisuhdetta, jossa olemisemme rakentuu muiden kehomielisuhteiden kanssa globaalissa verkostossa. Tässä verkostossa on sekä yksilöitä että suhteita, mutta kumpikaan niistä ei ole ensisijainen. Kehomielisuhteita on kaikilla olioiolla, olmeista ruhtinaisiin. Olemme yhtä lailla suhteita kuin kehoja; mieliä kuin suhteita; ja kehoja kuin mieliäkin.
Näiden välillä ei ole tarvetta valita yhtä kolmesta ensisijaiseksi ihmisenä olemisen lähteeksi. Länsimainen individualismi tai itämaista laumayhteys menevät ohi maalin, koska molemmat ovat väärän jaottelun perusteella tehtyjä yksinkertaistuksia.
Olemme kehomielisuhteita, emme yksilöitä emmekä laumasieluja. Ilman suhteita emme ole olemassa; ilman kehoa emme ole paikannettavissa; ilman mieltä emme kykene ohjaamaan huomiota.
Kehomielisuhteena ihmisenä oleminen muuttui juuri paljon vaikeammin määriteltäväksi, eikö? Toivottavasti! Koska todellisuus tällaisenaan on kaikkea muuta kuin tekoälyn synteesiä, epätoivoista yritystä määrittää prosessi substantiiveiksi.
Joten, sen suunnilleen ainoan ihmiset koneista erottavan kyvyn nimissä…
…mieti asioita tänään niin kuin et olisi koskaan ennen kuullutkaan mistään mitään.
Sitä sanotaan aloittelijan mieleksi, ja sen kautta pääsemme sisään sinne, missä olemme jatkuvasti muutenkin (ellei tekoälymme yrittäisi jatkuvasti heittää meitä ulos!): todellisuudessa tällaisenaan.