Nauhoitin podcast-jakson, josta voi olla sinulle apua.
Ainakin, jos kamppailet maailman sekavuuden ja toisten ihmisten erilaisuuden ymmärtämisen kanssa. Voit kuunnella sen tästä alta, ja myös suoraan puhelimeltasi erilaisten podcast-sovellusten kautta.
Kerron lyhyesti mistä on kyse.
Lyhyesti kyse on siitä, että ymmärrämme liian pinnallisesti ihmisten erilaisuuden. Tai, ymmärrämme vain toisen puolen erilaisuuden kahdesta ulottuvuudesta.
Olemme nimittäin erilaisia kahdella hyvin toisistaan poikkeavalla tavalla. Ensimmäinen tapa antaa meille äänen ja tyylin. Toinen tapa määrää miten niitä käytämme.
Aivan kuin talot ovat erilaisia sisustuksensa suhteen, mekin muodostamme erilaisia tyyppejä. Jossain on niukka, järjestelmällinen tyyli; jossain on runsas, värikäs tyyli; jossain taas funktionaalisuus on etusijalla.
Jokainen tyylillään, kuten sanotaan.
Näillä sanomisilla on moni konsultti tehnyt helppoa rahaa heppoisin perustein.
Toinen erilaisuuden ulottuvuus on se, mitä emme riittävästi ymmärrä. Siinä on kyse syvyysulottuvuudesta eli suomeksi sanottuna maailmankuvastamme.
Maailmankuvaa voidaan verrata maisemaan, joka talon eri kerroksista näkyy. Jos talossamme on vain yksi kerros, näemme oman etupihamme. Maisema on tällöin itsekeskeinen.
Jos kerroksia on kaksi, näemme vähän laajemman maiseman: oman etupiirimme, ryhmäkeskeisen (nationalistisen, esimodernin, fundamentalistisen, perinteisen…) maiseman.
Jos kerroksia on kolme, maisemamme on moderni (tiedekeskeinen, rationaalinen, suvaitsevainen, kosmopoliitiinen…) nykyaikainen maisema.
Jos kerroksia on neljä, maisemamme on postmoderni (moniarvoinen, monikulttuurinen, vähemmistöjä erityisesti huomioiva) maisema.
Viidennestä kerroksesta avautuu näkymä kaikkiin näihin erilaisiin maisemiin.
Ongelma on tämä: usein kuvittelemme, että koska minulle avautuu tämä maisema, täytyy sen avautua toisellekin.
Näin ei ole, ellei toisen talossa ole yhtä monta kerrosta kuin sinun talossasi.
Putin hyökkäsi Ukrainaan, koska hänen talossaan on vain kaksi kerrosta. Tuosta talosta näkyy esimoderni maisema, jolle modernit vaaleilla valitut demokratiat ovat uhka. Tämän vuoksi hyökkäys ei ole varsinainen yllätys. Näin esimoderni ajattelu toimii. Sen maisema on rajattu kakkoskerroksen avaamaan moraaliseen maaperään.
(Varsinainen yllätys on se, miksi kakkoskerroksen tasolta ajatteleva valtionjohtaja ei ole tehnyt tuota aiemmin.)
Jos haluat, voit kuunnella alta noin 18 minuutin mittaisen podcast-jakson aiheesta.
Sen nimi on “Konsensustodellisuuden harha”.
Yritän sen avulla saada sinut hoksaamaan, miten erilaisuuden piilotettu, vertikaalinen, maisemallinen ulottuvuus pitää meidät usein hiukan liian kuutamolla toisten ihmisten motivaatioista – etenkin jos kuvittelemme ihmisten erilaisuuden olevan vain yksiulotteista, värikoodattua, jokaisella on oma tyylinsä -hengen tuotetta.
On se sitäkin, mutta noissa väreissä ja tyyleissä on monta kerrosta.
Todellisuus on kon-sensus, yhdessä aistittua, vain osittain. Se on sitä puhtaan havainnon tasolla. Sen jälkeen meille ihmislajin edustajille avautuu monitasoinen, monimaisemainen yhteiskunta, jossa kerroksesta riippuen näemme lähes kaikki käsitteet (oikeudenmukaisuus, vapaus, hyvyys…) eri tavoin, riippuen tasosta, jolla ajattelumme on.
Koska kovasti haluaisimme ajatella, että pohjimmiltaan me ihmiset olemme samanlaisia, menemme metsään. Pohjimmiltamme olemme saman lajin edustajia, ja sen jälkeen alkavat henkiset eroavaisuudet näyttäytyä.
Yksi tapa kuvata noita eroja on käyttää vertauskuvaa kerrostalosta ja maisemista.
Tätä juuri kukaan ei ymmärrä – paitsi sinä, kun kuuntelet aihetta käsittelevän jakson tästä alta.
Aiheesta lisää kirjassa minun ja Matti Kamppisen kirjassa Kokonaisuuden näkemisen taito – Johdatus integraaliseen ajatteluun (2021, 2. painos).