TÄSSÄ JAKSOSSA:
Elämme puuttessa. Tai, pikemminkin, puutteen tunteessa.
Tosiasiassa meiltä ei puutu mitään. Olemme täynnä luonnollista elämän ja olemisen iloa, onnellisuutta, ihmetystä, uteliaisuutta, läsnäoloa ja rakkautta. Olemme tätä kaikkea täynnä, koska se kaikki on perusolemustamme.
Menetämme yhteyden tähän luonnolliseen ja täydelliseen olemisen iloon melko varhain. Unohdamme olevamme täysiä ja kuvittelemme tarvitsevamme jotain. Tätä ”jotainta” täytämme erilaisilla haluilla.
Meditaation avulla voimme lopettaa oman täyteytemme kohtaamisen toisen kautta. Sen myötä voimme hyväksyä oman vastuumme oman täyteytemme lähteenä. Tämän kautta parisuhteesta ei enää tule läsnäolon voiman lähde, vaan tuon saman voiman heijastus.