TÄSSÄ JAKSOSSA:
Nuorena miehenä asuin vuoden autiolla saarella.
Tai no, asuihan siellä viitisenkymmentä muutakin. Eikä siitä aikaakaan ole kuin viisi vuotta tätä kirjoittaessani. Mutta autiolta ja nuorekkaalta tuntui viimeistään silloin, kun syystuulet puhalsivat niin lujaa, ettei uskaltanut lähteä talosta ulos; tai silloin, kun lumi kinostui ulko-ovemme eteen niin korkealle, ettei talosta yksinkertaisesti päässyt pois.
Vietimme perheeni kanssa vuoden 2009–2010 Utössä, Suomen eteläisimmällä asutulla saarella.
Sinne oli neljän tunnin merimatka mantereelta.
Kauppa oli auki melkein päivittäin, kirjasto kerran viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Majakka syttyi iltaisin, ja siinä ne järjestetyt huvit sitten olivatkin.
Kuuntele alta lyhyt kertomus vuodestamme Utön majakkasaarella!