Aina välillä saa repiä pelihousujaan amerikkalaisten kanssa. Etenkin, jos tuttavapiiriin kuuluu harvinainen kalifornian konservatiivi.
Tuttavani mukaan tämä ja tuo asia vaikkapa Suomessa on kovin sosialistinen. Suomi, kokonaisuudessaan, vaikuttaa sosialistiselta. Ja politiikan spektri – amerikkalaiseen tapaan – on joko/tai: sosialisti tai konservatiivi.
No niin, vaikka sitten näin. Mutta katsotaanpa faktoja.
Amerikan tämänhetkinen presidentti – josta kirjoitin hyytävän analyysin 10 vuotta sitten, sen voit lukea täältä – on identiteetiltään oikeistolainen, konservatiivinen republikaani. Tämä on Kerrostalomallissa vasemman yläkulman huone – eli se paikka, jossa avautuu oma kokemus itsestämme, Näkymä 1.
Ulkoisesti havaittava käytös, jota tarkastellakseen pitää astua oikean yläkulman huoneeseen ja ottaa Näkymä 2, on kuitenkin lopulta se mittari, jolla identiteettiäkin pitää mitata. Ainakin jos tahdomme uskoa jonkinlaiseen totuuden korrespondenssi- eli vastaavuusteoriaan.
Amerikan kapitalistinen, markkinavetoinen yhteiskunta käyttäytyy tällä hetkellä kuin Neuvostoliitto.
Trumpin toiminta muistuttaa sosialistisen maan diktaattorin toimintaa.
Kuuntelin radiosta toimittajan muistoja matkasta itärajan taa. Tullivirkailija tarkasti laukut ja katsoi tiukasti mukana olleita Leninin teoksia. Vittuiluako, vai kunnon kommunistin uskoa? Samaan on ryhdytty – kuten kaikki tietävät – nyt myös Amerikan rajalla. Stumpia (eli Stalin-Trumpia) ei sovi loukata, se on selvää, koska kukapa nyt niin hienoa miestä loukkaisi.
Kun toiminnan ja identiteetin välillä on tällainen ero, alkaa olla aika vähän väliä sillä, mitä sanon olevani. Tekojen pitää määrittää identiteetti, muuten menee lekkeripeliksi yhteiskunta.
Vaikka minä sanoisin olevani ultraliberaali, mutta haukun jokaista kanssani eri mieltä olevaa, ei se kovin liberaalia ole.
Jos sanon olevani konservatiivi, mutta käytännössä revin rikki rakenteita niiden säilyttämisen sijaan, ei se kovin konservatiivista ole.
Ja tässä on Trumpin ohella myös Amerikan tämänhetkinen keskeinen ongelma.
Miksi näin?
Noh, koska ykkös- ja kakkoskerroksen maisemien rakenne muistuttaa aina toisiaan, oli identiteetti mikä tahansa.
Jokainen fundamentalisti, terroristi ja anarkisti on samasta puusta veistetty. Huolimatta siitä, mihin järjestelmään tai ideologiaan he samastuvat, heidän toimintansa on samanlaista. Kuvitellut erot sosialismin tai kapitalismin välillä häipyvät kun katsotaan käytöstä.
Ja ongelma on siinä, että Amerikka on taantunut kakkoskerroksen fundamentalistiseen maisemaan, vauhdilla.
Siksi Amerikalla on juuri nyt niin paljon yhteistä entisen Neuvostoliiton, Unkarin tai jopa nyky-Venäjän kuin kanssa.
Kun identiteetti ja toiminta eivät kohtaa, saadaan aikaan kaikenlaisia kummallisen oloisia ilmiöitä.
Niitä on helpompaa ymmärtää, kun nähdään miten fundamentalistinen ajattelun taso tuottaa samanlaista sortoa, oli minäkuva millä poliittisen spektrin asteella tahansa.
Kuten punkbändi Kaaos jo aikanaan tiesi…