Palasin hiljattain Denverissä järjestetystä Integral Conference of North America eli ICON-konferenssista. Olin siellä sekä osallistujana että puhujana.
Konferenssi järjestettiin hotellissa hieman kaupungin ulkopuolella. Hotellin lähellä oli mukava puisto, jossa hanhet kaakattivat ja polkuveneillä sai mennä lampea ympäri. Kalliovuoret näkyivät myös kaukaisuudessa majesteettisina ja lumihuippuisina.
Luentoni aiheena oli tällä kertaa “Miten tehdä integraalisesta filosofiasta kuin kaljatölkki – Helppo avata, jakaa, ja riittävän hyvä”.
Vaikka sain paljon hyvää palautetta esityksestäni, energia konferenssissa oli mielestäni alhaisempi kuin pari vuotta sitten. Mistä lie johtui? Ehkä siitä, että puuhanaiset ja -miehet alkavat ikääntyä.
Tilalle on kyllä kasvamassa uusi sukupolvi, sitä oli ilo seurata. Itse aiheen parissa 20 vuotta puuhastelleena olen jostain siitä välistä.
Ennen konferenssia käytin pari päivää Denveriin tutustuen. Tein kiertoajelun Kalliovuorilla, näin Santanan Red Rock Amphitheaterissa, ja pääsin vihdoin tapaamaan idoliani Ken Wilberiä hänen asunnollaan.
Wilberin kämppä oli kuin hullun neron tai superkonnan käsikirjasta: 18. kerros valtavan kivitalon yläkerrassa, roomalaiset pilarit ikkunoiden ulkopuolella, ja hissi nousi suoraan asuntoon. Pääjehu ja minä vaihdoimme kuulumisia puolentoista tunnin verran, vein Kenille hänestä kirjoittamani väitöskirjan, ja puhuimme Ringo Starrin rumpaloinnista ylistävään sävyyn. Sitten pitikin lähteä Santanaa kyttäämään.
Konferenssin kohokohtia oli myös tavata vanhoja tuttuja, kuten lakitiedettä ja integraaliteoriaa yhdistävä Mark Fischler, ja zenpappi Keith Martin-Smith, jonka kanssa sain kilistellä lasia ja jutella havahtumisesta spontaanisti ja tradition tukemana. Filosofi Steve Macintoshin hipat veivät meidät myös Boulderiin, mistä integraalinen liike aikanaan käynnistyikin.
Macintoshin kämppä oli hieno, 1800-luvulla rakennettu viktoriaanisen tyylin puutalo isolla etukuistilla. Seinillä roikkui salaperäisiä kuvia muinaisista ajattelijoista, kynttilät paloivat ja margaritoja sai väsätä itse. Macintosh edustaakin jossain määrin kilpailevaa koulukuntaa integraalisen filosofian sisällä, missä eri ajattelijat ja erilaiset metateoriat selvästikin hakevat nyt paikkaansa.
Kaupungilla tuli ennen konferenssia käveltyä paljon. Se on mieleiseni tapa tutustua uusiin maisemiin. Tykkään erityisesti kävellä pois keskustasta ja nähdä laitakaupunkia, kujia, ja paikkoja, jonne ei yleensä tulisi turistioppaiden avulla mentyä.
Verrattuna eurooppalaiseen konferenssiin, ICON hakee vielä muotoaan. IEC eli integraaliteorian Unkarissa järjestettävä tapahtuma on jo veteraanitasolla, ja se näkyy ohjelman monimuotoisuudessa. Molemmille silti vinkkinä, että “ekstaattisen tanssin” sijaan suosittelen ottamaan meidän omat Musaa & Kaljaa -DJ:t kansaa liikuttamaan.
Mitä tulevaisuudessa? Miten integraalinen toiminta ja ajattelu voi auttaa lajiamme kulkemaan kohti jälkitraagista aikaa? Se oli tapahtuman teema, ja minä toin sinne oman versioni vastauksesta.
Yksinkertaisesti: yksinkertaisesti.
Eli tekemällä integraalisesta ajattelusta ja toiminnasta helpompaa ottaa haltuun. Sitä varten kehittämämäni Kerrostalomalli sai paljon kiinnostusta (jälleen), ja monella muulla on itänyt samanlaisia ideoita. Integral Lite – riittävän hyvä ja asiansa ajava versio tuosta kaiken teoriasta saattaa hyvinkin olla se seuraava askel ihmislajin tietoisuuden kehityksessä.
Onhan se helpompi katsoa yhtä kuvaa kuin lukea 800-sivuinen kirja…
Ai niin – julkaisin matkan kunniaksi yhdeksännen kirjani! Se on kirjoitettu englanniksi, sen nimi on Already Home, ja se auttaa sinua vapautumaan psykologisesta kärsimyksestä.
Jos aihe kiinnostaa, kirjan saa täältä.
Ja jottei menisi laisinkaan vakavaksi, niin pitihän sitä laittaa tarroja Denverin esimerkillisen tarraisiin julkisiin tiloihin. Minua ensin ehti kylläkin kollegani psykologi Ville Ojanen, jonka bongasin lentokoneessa perheineen. Hän länttäsi tarran Bostoniin, Harvardin yliopiston liepeille, missä se ohjaa tulevaisuuden toivoja takaisin kotiin – josta emme ole koskaan voineet lähteä.
Ja jottei jää väärää käsitystä Villestä, niin kuvassa näkyvän tarran länttäsin minä.