Ota yhteyttäJATKA TÄSTÄ
JATKA TÄSTÄ

blog

Mitä tehdä kun tuttavasi pitää koronaa salaliittona?

Covid-19, salaliitot, ja maisemat, joista näitä katsomme

ASIAKKAITANI
November 19, 2020

Sain – jälleen kerran – ystävältäni viestin, joka ei ollut viesti laisinkaan. Se oli linkki sivulle, jonka otsikossa mainittiin Covid-19-pandemian olevan maailman suurin narutus. Tai jotain sinne päin.

Ystäväni kuuluu aikuisiällä hankittuihin tuttavuuksiin. Kansalaisuudeltamme olemme erilaisia, mutta yhteistä meille kummallekin on eräänlainen pyhyyden taju. Ymmärrämme maailmassa olevan syvyysulottuvuuden, joskin tulkitsemme tuota ulottuvuutta aika eri tavoin. Taustani uskontotieteessä antaa kriittisen ajattelun työvälineitä monenmoisten kulttuuristen ilmiöiden ja ajattelutapojen tarkasteluun.

Joka tapauksessa, olen hellämielinen luonne sikäli, että en viitsi kiusata ihmisiä. Ainakaan, jos kiusaus tehdään kiusallisen helpoksi. Tässä tapauksessa älykkyyttäni loukkaava viesti verrattaen uudelta tuttavuudelta on kuin laittaisi sukaalevyn marraskuussa alennukseen lähikaupan kassalle. Mieli tekisi tarttua – mutta ei ehkä kannata.

Jos en ole aivan yksin tässä nykytodellisuudessa, voisin veikata sinun joko saaneen vastaavan viestin, tai sitten kuulleen jonkun puhuvan asiasta. Ehkäpä jos…mitä jos…onhan se mahdollista, että… Ja siihen perään verevä kertomus aiheesta, erilaisin perustein.

Elämähän on sekava juttu. Sekavuutta selkeyttääksemme teemme tarinoita ja luomme kertomuksia. On helpompaa, kun monimutkainen todellisuus voidaan kiteyttää johonkin ymmärrettävään, juonelliseen, ja, etenkin, hallittavaan.

Mutta entäpä jos juttu meneekin suunnilleen näin: elämä on arvaamatonta, vaikeaa, ja vaatii kaikenlaisia taitoja, joiden hankkiminen on suomeksi sanottuna pirun raskasta. Kyky elättää oma perhe omalla työllä, tai kyky lukea pitkiä tekstejä, tai kyky tuottaa argumentoitua tietoa, joka läpäisee vertaisarviointina tunnetun akateemisen mankelin – kaikki nuo taidot vievät aikaa, energiaa ja hermoja. Sitten kun on nuo taidot hankkinut, työllä ja tuskalla, ei oikein jaksaisi sietää sellaisia, jotka tekevät älyllisiä ohitusreittejä.

Etenkin, kun Stephen King muistuttaa miksei ole juonien fani kirjailijana: elämässä ei hänen mukaansa ole juonta.

Tämän tilanteen kanssa me kuitenkin joudumme elämään. Ne meistä, jotka ovat vaivansa nähneet, ovat poikkeusasemassa. Tuo asema on elitismiä, jonne ihan jokainen on kutsuttu. Pitää vain tehdä hommia.

Kun sitten on noita hommia tehnyt, alkaa tulla – anteeksi nyt – kärsimättömäksi tyhmempien seurassa. Tai ainakin niiden, jotka ovat valmiita ja halukkaita luomaan helppoja tarinoita monimutkaisen, sekavan, ja ahdistavan todellisuuden ohittamiseksi. Todellisuudesta on mahdollisuus saada selkoa, ja tehdä siitä vähemmän sekavaa, mutta älyllisillä, henkisillä tai taloudellisilla ohitusleikkauksilla se ei onnnistu.